maanantai 27. helmikuuta 2017

Ahdistuksen alla

Kyllä oli taas alaviistoista elämää muutaman viikon ajan.
Pahinta on ettei edes tiedä syytä miksi ahdistaa ja miksi tuntuu, että olisi parempi kuolla pois kuin elää.
En ole tappamassa itseäni, mutta mieleen hiipi ajatus, että olisipa ihanaa, kun en enää aamulla heräisi.
Ei tuntisi ahdistusta enää ikinä. 
Tiedän kuitenkin, että elämä on hienompi asia kuin kuolema.
Kun rinnan päällä on näkymätön tonnin paino, niin kuolema tuntuu pelastukselta.

Nyt taas tuntuu, että voi hengittää ja ajatella.
Aivot alkavat toimia, kun aurinko paistaa ihanasti ulkona.
Voin todeta.
Selvisin taas!

perjantai 20. tammikuuta 2017

Hyväntekeväisyys ja minä.

Moni varmasti tietää, niin teen neulomus hyväntekeväisyyttä facebook-ryhmän 
Neulomuksia sydämestä kautta.

Meillä on keräyksinä menossa Turvakotikeräys, muistamme villasukin 100v täyttäviä sekä Suomen poikia.

Tuon hyväntekeväisyysryhmän pyörittäminen vie aika paljon aikaa ja tietenkin tulee siitä aina juteltuakin.

Eräs ihminen kysyi minulta kärkkäästi, että miksi teen hyväntekeväisyyttä.

Onko minulla huono omatunto?
Koetanko kiillottaa omaa sädekehääni?
vai odotanko kiitosta?

Olin suu auki. En ole ikinä ajatellut, että hyväntekeväisyydellä voisi  korjata huonoa omaatuntoa.

Toki on minulla syy miksi laitan hyvän kiertämään.
Se syy on blogiystävät.
Vuosia sitten perheemme oli isossa pulassa.
En ollut päässyt kuntoutustuelle, enkä työkkärirahalle. 
Tilillä oli nolla euroa ja sähköt oli katkolla.

Kirjoitin silloin vaikeasta tilanteesta blogiin ja blogiystävät auttoivat, niin rahallisesti kuin ruuallakin. 
Olen siitä niin kiitollinen vieläkin.
Silloin koin, että enkeleitä ja läheisiä on olemassa.

Päätin, että haluan joskus "maksaa" velkani takaisin.

Nyt teen sitä työtä.
Kerään neulomuksia niille, jotka niitä tarvitsevat.
Niille, jotka useasti jäävät kasvottomiksi olennoiksi eli esimerkiksi asunnoton.

Teemme tänä vuonna ehkä keräyksen omaishoitajille ja siinä on toinen ryhmä joka tekee arvokasta työtä ilman arvostusta.

En halua kiillottaa tällä sädekehääni, koska minulla ei ole sitä. 
Olen vain ihminen, en enkeli  jolla on sädekehä.

Mitä tulee kiitokseen.
Toki on mukava saada kiitos, mutta se ei ole se itseisarvo.
Kun tein villasukkia asunnottomalle, niin jokaisella kierroksella ajattelin häntä ja toivoin, että tämä sukka olisi ekstra lämmin, että hän tuntisi saman lähimmäisen lämmön niinkuin minä koin silloin.

Tämän värssyn tahdon omistaa nille, jotka silloin auttoivat.
Kiitos.

♣♣♣
Jokaisen on omat tiensä kuljettava,
mutkaiset ja kivisetkin,
ja omat läksyt opittava
vaikeat ja kipeätkin.
Jos on ystävä, joka auttaa,
se taakkaa paljon keventää.



tiistai 17. tammikuuta 2017

Olisiko teillä hetki aikaa puhua minusta?

Kyllä se uni on tärkeää! Alkaa aivot taas toimia.

Jaksoin lukea kaikki blogit läpi joita minun lukulistalla on. Tuntuu hyvältä seurata mitä toisille kuuluu, mitä he askartelevat ja mitä he ajattelevat.

Jos ajatellaan minun blogimatkaani, niin olen muuttunut paljon niin tekemisten kuin ajatusten tasolla.

Ensimmäisen blogitekstini olen kirjoittanut 5.4.2006, 
silloin lapset ovat olleet pieniä: 4v ja 10v.
Olen ajatellut, että askartelu on lasten juttu, en ole osannut tehdä mitään käsitöitä.
Olen vain tehnyt hulluna töitä ja ennenkaikkea nukkunut yöni hyvin.

Sittemmin on elämään tullut sairauksia; aivolisäkkeen kasvain, kilpirauhasen vajis, on leikattu olkapäätä ja jalkaa sekä muutama veritulppakin on ollut.
Sekä totaallinen uupuminen ja masennus. 

Vieläkin on ihmisiä, jotka ajattelevat että masennus on vain laiskuutta.
"Otat vaan niskasta kiinni itseäsi..."

Sama kuin sanoisi ihmiselle jolla on jalka poikki, 
"Otat vaan jalasta kiinni itseäsi..."

Masennus on sairaus, joka ei ole edes sairaus monen mielestä.

Ajatellaan, että kyllähän sitä voi töitä tehdä on masentunut.
Mutta ei ajatella samoin, jos jollakin on jalka poikki.

Masennus on sitä, kun mietit, että kunpa en heräisi enää aamulla, hampaitten pesu on niin suuri työ ettei sitä jaksa tehdä, suihkuun et jaksa mennä.

Masennus on sairaus, jolloin mieli on rikki ja poikki ja se vaikuttaa ihan kaikkeen.
Omaan mielikuvaan itsestä: koet olevasi arvoton, turha, liika, joutava, ylimääräinen.

Se on todella raskasta, mutta sinä hetkenä kun masennus alkaa vähetä huomaa, että aurinko nousee sittenkin ja alat kokea onnen hetkiä.
Niitä pienen pieniä.
On hyvä mieli, kun on tuoretta kahvia kupillinen.

Voin sanoa, että masennus on tehnyt minusta paremman ihmisen.
Olen huomannut ettei elämä ole itsestään selvyys eikä se varsinkaan ole mikään kidutusleiri, vaikka eteen tulisi mitä.
Elämä kantaa aina, vaikkei vaikeana hetkenä sitä uskoisikaan.

Nyt.
Olen onnellinen pienistä asioista. Minulla on ihana perhe: ihana mies ja ihanat lapset.
Karvaiset lapset ovat päivieni ilo ja yksinäisyyden poistaja.

Särkyjä minulla on vaikka muille antaa, mutta koetan ne pitää poissa mielestäni. 
Joskus se on hyvin vaikeaa, mutta koetan aina miettiä sen valoisen puolen jokaisesta asiasta.
Tästä johtuen eräs ihminen sanoi minulle, että olen "ällöttävän vaaleanpunainen".
Ehkä, mutta rakastan vaaleanpunaista ja sitä, että elämä on lahja.

Tänään.
 Haluaisin tehdä ATC-kortteja. Vaihtaisiko joku minun kanssa?
Haluan kirjoitta kirjeen, neuloa sukkaa. 
Tänään haluan olla onnellinen.

maanantai 16. tammikuuta 2017

Ja ryminällä alas...

Viimeksi on olo ollut virkeä, mutta sittenpä tuli taas uneton jakso.

Minä en vain osaa ottaa asiaa, niin että nyt vaan valvon ja nukun kun nukuttaa.

Kun kello on yli neljä aamuyöllä, niin alan hermostua.
Lopulta uni tulee ja herään puolilta päivin hiestä märkänä, niin voin sanoa, että päivä on pilalla samalla hetkellä kun kelloon katson.

Viime viikolla kävin lääkärissä jo asian tiimoilta, kun en enää jaksanut valvoa.

Onneksi lääkärini kuunteli minua. Hän kuuntelee aina.
Sain melatonin reseptin, vahvempaa kuin kuin käsikauppa tuotteet.

Ekan lääkkeen otin perjantaina ja olin unessa vajaassa tunnissa!
Se tunne. Autuus!

Tänä aamuna heräsin ihan itse klo 10.00. Tuntui hyvältä. 
Makasin sängyssä onnellisena.
En ollut kuullut yöllä yhtään narahdusta tai  ääntä. Olen nukkunut sikeästi.

Uni on uskomattoman tärkeä juttu!